Tallikirja

22/3/2016 - Uusia hevosia

Suuria lumihiutaleita putosi hiljalleen maahan. Seisoin tallin pihalla ja vedin takkia tiukemmin ympärilleni. Oli ihan saatanan kylmä. Porukat oli töissä, joten jouduin tuhlaamaan kallista aikaani ja vastaanottamaan uudet hevoset. Uusi talli olikin ollut melkein tyhjillään jo jonkun aikaa. Olin ehtinyt jo monta kertaa valittaamaan, että miksi talliin laitettiin niin hirveästi rahaa, vaikkei kellään ollut aikomustakaan täyttää sitä. Muutama viikko sitten saapui kuitenkin yksi hevonen. Se oli Irlannista, joltain äitin tutulta. Ori oli ihan komea - hevoseksi. Se vaikutti kuitenkin vähän yksinäiseltä, joten pakko kai niiden oli ollut tänne hankkia lisää kopukoita.

Ehkä kymmenen minuutin odottelun jälkeen pihaan saapui auto, joka veti kahden hevosen vaatimatonta traileria. Kuskin paikalta hyppäsi alas hyvännäköinen blondi, joka tervehti reippaasti. Jotain hyvää näistä hevosista oli siis seurannut. Tai no, tämä oli ehkä hevosharrastuksen ainut hyvä puoli - suurin osa harrastajista oli naisia.

Vaihdoin pari sanaa naisen kanssa, ennen kuin otimme hevoset ulos trailerista. En edes tiennyt mitä odottaa ennen tätä. Toinen nelijalkainen ei ollut edes hevonen. Se oli pieni poni, joka kai tuli siskolleni. Se olisi niiiin innoissaan tästä. Toinen oli valkoinen tamma. Se oli ylvään näköinen, ja steppasi narunpäässä paikoillaan. Se oli selvästi hämillään uudesta paikasta. Tai ei ehkä sittenkään, pää korkealla se taisi esiintyä laitumelta katselevalle Dannylle... Nuori ori käveli edestakaisin aidan viertä. Se taisi olla kaikista innoissaan, uusista kavereista. Harmi vaan, ettei näistä tammoista tainnut sille juurikaan olla iloa.

Veimme naisen kanssa hevoset upouuteen talliin, jonne äiti oli eilen laittanut kaksi karsinaa valmiiksi. Pieni poni - jonka nimi oli kuulemma Sara - yritti kurkotella karsinan reunan yli. Se taitaisi päästä pihattoon sen valmistuttua. Palasimme takaisin autolle, jossa blondi iski käteeni nipun papereita. Allekirjoitin ne - lukematta. Äiti saisi ihan itse tutkia ostostensa sukutauluja ja lääkärintodistuksia. Kun pääsin hevosista eroon, palasin kädet taskuissa takaisin sisälle. Tämä homma oli nyt omalta osaltani tässä.

Muutaman tunnin päästä äiti saapui Milenan kanssa ihan innoissaan kotiin. Molemmat olivat ihan täpinöissään, minusta tuo oli jo vähän liioiteltua. Ne syöksyivät kohta kuitenkin talliin ihastelemaan uusia tulokkaita. Viime kerrasta olin jo oppinut, että ne viettäisivät siellä monta tuntia, joten oli kai parempi tehdä ruokaa ihan itse.

Emil Sävstrand